Työterveyslaitoksen lääkäri: "Työkulttuurissamme ei ole sallittua, että voimat vain loppuvat kesken"
Talouselämä 2.7.2017
Työterveyshuollon ja johtajien yhteispeli auttaa saamaan työilmapiiristä sellaisen, jossa elämän kolhuja ei tarvitse pelätä.
Jaksaminen on vakava ongelma tietotyöläisten ja asiantuntijoiden keskuudessa. Tämän on huomannut myös Työterveyslaitoksella erikoistuva lääkäri Annastiina Lidsle.
Lidsle on hoitanut paljon tietotyöläisiä ja eri alojen asiantuntijoita työterveyslääkärinä Helsingin keskustan alueella. Lidslen mukaan vaativa työ sallii virheitä huonosti.
"Työkulttuurissamme ei ole sallittua, että voimat vain loppuvat kesken."
Normaali elämän haavoittuvuus ei kuulu asiantuntijan ammattirooliin. Kriiseistä ja muista stressitilanteista kuuluu päästä yli.
Terveydenhuolto- ja hoivapalveluyritys Attendon johtava ylilääkäri Helena Liira puolestaan palasi hiljattain Australiasta takaisin Suomeen. Australiassa hän toimi muutaman vuoden lääkäreiden kouluttajana yliopistossa. Hän huomasi palattuaan, että täällä burnout on näkyvämmin esillä.
"Suomalaiset ovat australialaisia syvemmällä oravanpyörässä. Burnout on selkeästi täällä teemana."
"Australiassa ei ollut samanlaista organisaatiouudistusten kierrettä kuin Suomessa. Yt:kin olivat siellä vielä aika uusi termi", Liira kertoo.
Työterveyshuollolla tärkeä rooli
Koska burnout ei ole Kelan mukaan sairausloman korvauksen peruste, lääkärit kirjoittavat potilaan diagnoosiksi masennuksen, ahdistuksen tai jonkun muun sairauden. Tämä estää burnout-tapausten määrän oikean arvioimisen.
Liiran mukaan jaksamisella on rajansa ja työterveyshuollolla on tärkeä rooli avun antamisessa.
”Parhaimmillaan työterveyshuolto on hyvä konsultti, joka antaa palautetta yrityksille, että nyt te olette kiristäneet liikaa, nämä eivät enää jaksa.”
Liira ja Lidsle tunnistavat Suomessa sen, että ennaltaehkäisyn kulttuuri terveydenhuollon saralla ei ole kovin vahva. Siksi ongelmat pääsevät usein paisumaan suuriksi. Uupumiseen liittyy myös arkuutta ja moni epäröi uskaltaako mennä työterveyteen sanomaan, ettei jaksa.
”Edelleen ihmiset ajattelevat, että työnantajat jotenkin näkisivät sairaskertomuksia, mutta se ei ole lain mukaan mitenkään mahdollista”, Lidsle toteaa.
Työnantajat näkevät sairauksia luokittelevan ICD-koodin sairaslomatodistuksesta, jonka työntekijä itse vie työnantajalle.
"Ajatus toki on, että asioista puhutaan, eli jos sairasloman syy on burnout, pidettäisiin luottamuksellinen palaveri työntekijän, työnantajan ja työterveyslääkärin kesken. Siinä keskusteltaisiin mitä voidaan tehdä ja miten työkyvyn paluuta helpottaa", Lidsle lisää.
Lidslen mukaan on olemassa moderneja yrityksiä, joissa tämän vuosituhannen johtamisopit on hallussa.
”Näissä yrityksissä ymmärretään, että työkyky on iso kompleksi, siihen ei vaikuta pelkästään terveys, vaan myös esimerkiksi motivaatio ja työolot. Näissä yrityksissä ymmärretään myös, että henkilöstö on voimavara. Kynnys hakea apua on matalampi, kun työantaja omilla toimillaan laskee sitä.”
”Vahva työnantaja tietää, että joskus työntekijällä on heikkoja hetkiä elämässä ja niihin kannattaa reagoida mieluummin etuajassa kuin jälkikäteen", Lidsle toteaa.
”Ei työelämä voi olla sellaista, että ihmisen pitää olla robotti, joka ei mene ikinä rikki.”
Esimies työhyvinvoinnin kannalta todella olennainen
Työterveysneuvottelu on Liiran mielestä sellainen innovaatio, jota voisi käyttää Suomessa enemmänkin. Usein siihen tartutaan liian myöhään. Liira käytti Australiassa työnohjausta omaan esimiestyöhönsä.
”Monta kertaa oli tukalia paikkoja. Oli mukava, että oli ihminen, jonka kanssa voi luottamuksellisesti puhua. Sitä soisi useammalle, eikä vain raskasta perusterveydenhuollon työtä tai johtamista tekeville.”
Myös Lidslen mielestä olisi hyvä, että työnohjaajana on ihminen, joka ymmärtää työnkuvaa ja jonka kanssa voi pallotella ajatuksia.
”Ihmisille tekee aina hyvää sellaiset suhteet, joissa voi näyttää itsensä kokonaisena. Ei tarvitse olla erityisessä roolissa.”
Yritykset voisivat keksiä keinoja, joilla uupumisen käsittelystä voitaisiin tehdä inhimillisempää, pohtii Lidsle.
”Yksi mahdollisuus voisi olla esimerkiksi, että työterveyshuolto olisi enemmän näkyvillä yrityksen arjessa. Jo se voi auttaa, että tiedät kuka rinnallasi kulkee, jos tulee tarvetta.”
”Psykiatrian erikoislääkäri, sote-konsultti Timo Salmisaari on sanonut, että jokaisella ihmisellä on vähintään kerran elämässään sellainen kriisijakso, joka täyttäisi psykiatrisen diagnoosin kriteeristön. Miksi uupumisen pitäisi olla niin piiloteltu ja stigmatisoiva asia”, Lidsle kysyy.
Jos alaisina on iso joukko kiireisiä ja paineen alla työskenteleviä asiantuntijoita, esimies on työhyvinvoinnin kannalta todella olennainen. Asiantuntijoita on vaikea johtaa, jos ei osaa substanssia.
”Silloin käy monesti niin, että asiantuntijat johtavat asiantuntijoita. Sisältöosaamisen kannalta se onkin tosi tärkeää, mutta jos ei ole mitään henkilöstöjohtamisen taitoja, se on jo lähtökohtaisesti täysi katastrofi", Lidsle toteaa.