Suomi on ryöstettyjen muinaisesineiden läpikulkumaa – laitonta kauppaa käydään pienillä esineillä, joita voi ostaa nettihuutokaupoista
Talouselämä 9.6.2017
1990-luvulla laittomat antiikkiesineet olivat näyttäviä ja isoja, ja museot maksoivat niistä jopa miljoonia. Tällä hetkellä laitonta kauppaa käydään pienillä esineillä, joita voi ostaa Ebaysta tai muista nettihuutokaupoista.
Helsingin yliopiston symposiumissa pohdittiin tällä viikolla, koskeeko kriisialueilta ryöstetyn ja salakuljetetun kulttuuriesineistön myyminen lainkaan Suomea. Mediassa kerrottiin jo viime viikolla, että todennäköisesti koskee. Mutta asiaan liittyy paljon muutakin.
Symposium oli lähtölaukaus tutkimusprojektille, jonka tarkoitus on selvittää tilannetta Suomessa tarkemmin. Kulttuuriperinnön apulaisprofessori Visa Immonen Helsingin yliopistosta kertoo, että tilaisuudessa yhtenä puhujana oli Kansallismuseon tuonti- ja vientiasioista vastaava henkilö.
"Hän toi puheenvuorossaan esiin sen, että resursseja valvomiseen on aivan liian vähän ottaen huomioon, että Suomen ja Venäjän välillä on 1 300 kilometriä pitkä raja ja se on samalla melko merkittävä EU:n ja Schengen-alueen raja", kertoo Immonen.
Tulli ja Rajavartiolaitos suhtautuvat Immosen mukaan myönteisesti valvontaan, mutta heillä ei ole siihen riittävästi resursseja.
"Sekin tuli ilmi, että Kansallismuseossa ei ole yhtään henkilöä, jonka päätyö olisi täysipäiväisesti hoitaa näitä asioita. Tämäkin henkilö, joka niistä ensisijaisesti vastaa, tekee sitä muun työnsä ohella. Hän oli aika pessimistinen siitä, mitä kaikkea hän pystyy tekemään."
Vaikka Tulli ja Rajavartiolaitos ottaisivat yhteyttä Kansallismuseoon huomatessaan antiikkiesineitä, joilla ei ole kunnollisia dokumentteja, museossa ei ole henkilöitä, jotka näitä voisivat selvittää.
Symposiumissa tuli Immosen mukaan esiin, että vaikka toistaiseksi ei ole yhtään varmasti dokumentoitua tapausta, että Lähi-idän konflikteihin liittyvää esineistöä olisi tullut Suomeen, se on hankalan valvontatilanteen vuoksi hyvin todennäköistä.
Laitonta esineiden siirtämistä kuitenkin Immosen mukaan tapahtuu. Sellaisia tapauksia, jotka eivät liity Lähi-itään, on hänen mukaansa dokumentoitu jonkin verran.
”Todennäköisesti se menee niin päin, että niitä tuodaan EU:n suunnasta ja viedään Venäjälle. Se on ihan yleiseurooppalainen ilmiö, että rekka-autoja tulee laittomia esineitä täynnä EU:n rajamaihin. Kaikkea ei voida selvittää, mutta on huomattu, että mukana on jonkin verran myös laitonta esineistöä”, Immonen toteaa.
Immosen mukaan Suomeen ei tarvita tuontilupia, eli tänne voi tuoda mitä antiikkiesineitä tahansa. Vientilupia myöntää Kansallismuseo. Hän ei osaa sanoa, mistä Suomen kautta kulkevat esineet tarkalleen ovat peräisin. Hänen käsityksensä mukaan ne tulevat kuitenkin laajemmalta alueelta Euroopasta, ei pelkästään Lontoon ja Brysselin kaltaisista metropoleista, joissa antiikkimarkkinoiden suuret rahat liikkuvat.
”Ilmeisesti niitä ei jää juurikaan Suomeen, koska täällä on niin pienet antiikkimarkkinat.”
Laittomien taide-esineiden suhteen Suomi ei kuitenkaan ole täysin puhtoinen. Viimeksi tammikuussa julkisuudessa käsiteltiin laajaa taidepetosvyyhtiä, jossa oli osallisina myös tunnettuja huutokauppataloja.
Ateneumin taidemuseon johtaja Susanna Pettersson kertoi Immosen mukaan symposiumissa, mitä museo tekee taideteosten osalta samaisen ongelman eteen.
”Taideteosten suhteen ongelma on, että vaikka ne todettaisiin väärennöksiksi tai muuten hämäräperäisiksi, ne häviävät markkinoilta ja pompsahtavat myöhemmin uudelleen markkinoille”, Immonen sanoo.
Tilanne on muuttunut Immosen mukaan 1990-luvulta siten, että tuolloin laittomat antiikkiesineet olivat näyttäviä ja isoja ja museot maksoivat niistä jopa miljoonia. Tällä hetkellä laitonta kauppaa käydään pienillä esineillä, joita voi ostaa Ebaysta tai muista nettihuutokaupoista. Ostajat eivät ole enää monimiljonäärejä, vaan tavallisia harrastajia, joilla ei välttämättä ole suurta kiinnostusta esineen alkuperää kohtaan.
Immosen mukaan on vaikea arvioida, millaiset rahat Suomen yli liikkuu. Kolikoiden ja muiden pikkuesineiden yksittäinen arvo ei välttämättä ole kuin satoja euroja.
Immosella alkaa symposiumin jälkeen tutkimusvaihe. Tulli, Rajavartiolaitos, museot ja yliopistot käydään läpi haastattelututkimuksin. Tarkoitus on selvittää internet-kauppaa tarkemmin ja saada tilastollinen selvitys tilanteesta.
”Luomme kokonaiskuvan ja sen perusteella ohjeet, miten pitää toimia kun hankkii muinaisesineitä, miten alkuperätietojen perusteella voi päätellä, onko esine laiton vai ei. Siitä tulee tietopaketti kaikille, niin museoille kuin harrastajillekin”, Immonen sanoo.
Koska rajoilla ei tarkasteta jokaista rajan ylittävää ajoneuvoa, aina laittomiakin esineitä pääsee rajan yli. Tehokkaimmaksi keinoksi jää ihmisten valistaminen.
”Symposiumissa pohdittiin sitä, että ei kannata iskeä niihin alkuperämaan köyhiin ihmisiin, jotka hengenpitimikseen kaivavat niitä laittomasti, vaan todettiin että käytännössä länsimaiden tulee siihen puuttua vähentämällä kysyntää eli iskemällä harrastajiin ja välittäjiin.”
Suurin osa tutkimusvaiheen työstä on tarkoitus saada valmiiksi tämän vuoden loppuun mennessä.
Mihin niitä resursseja pitäisi sitten suunnata, jotta valvontaa saisi lisättyä?
"Luulen, että paras olisi lisätä Kansallismuseoon. Poliisin kanssa on se ongelma, että markkinoilla saattaa olla yksittäisiä arvokkaita esineitä, mutta ei kuitenkaan niin suuria, että poliisi olisi kiinnostunut käyttämään resursseja. Tätä ei pidetä niin suurena rikollisuuden sektorina, että he katsoisivat tarpeelliseksi panostaa, mikä on ihan ymmärrettävää nykytilanteessa."
Huutavin pula Immosen mielestä on kuitenkin asiantuntijoista, jotka pystyvät keskittymään esineiden taustojen selvittämiseen.